Popfolkia ja suihkuvesiä ristiaallokossa

Täällä kirjoittelee bulgarialaisen Royal Helenan rohkea suomalaismiehistö, joka on selvinnyt legistä Turku-Klaipėda.

Näin aluksi haluamme kiittää Turun kaupunkia tästä loistavasta mahdollisuudesta purjehtia Royal Helena -aluksella. Matka on ollut ikimuistoinen ja olemme jo lähes bulgarialaisia.

Matkan alussa bulgarialaisen popfolkin railakkaat sävelet johdattelivat meidät ilta-auringossa halki Turun saariston. Kerroimme miehistölle Seilin ja Ominaisten historiasta, ja kun silmät rupesivat lupsahtelemaan, kapusimme punkkiimme. Nukuimme 14 hengelle suunnitellussa makuusalissa, joten molemmat pystyivät valtaamaan itselleen juuri haluamansa määrän tilaa.

Aamun sarastaessa nukuimme edelleen, mutta vähän myöhemmin pääsimme avustamaan purjeiden nostossa. Horisontissa kajastivat Utö sekä muut alukset. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun ohitimme Kruzenshternin Zemljanen Trava u doma -kappaleen soidessa. Kruzenshternin jäädessä taaksemme styyrpuurin puolelta Santa Maria Manuela lipui hitaasti mutta varmasti ohitsemme. Hetken tätä maisemaa ihmeteltyämme menimme syömään. Ruoka oli aina erittäin maittavaa, ja sitä oli tarjolla paljon. Varsinaisia ruoka-aikoja ei meillä ollut, vaan saimme käydä pöytään kun halusimme.

Tiistaina horisontissa rupesi häämöttämään maata. Mikähän se mahtaa olla? Sehän on Visby!

Gotlannin jyhkeät rantatörmät jäivät ikuisesti mieliimme, tuonne kun vielä pääsisi. Mielikuvat kaukaisuudessa siintävästä Visbystä jäivät taaksemme ja oli aika siirtyä takaisin avomerelle. Yrityksemme ystävystyä lähinnä bulgariaa puhuvan miehistön kanssa oli hyvä – me jopa esittelimme heille suomalaista ruokakulttuuria salmiakin avulla.

Gotlannin eteläpuolella merenkäynti voimistui ja aallot tuntuivat olevan välillä liiankin lähellä. Kun seuraavan kerran silmät avasi päiväunien jälkeen, huomasi, että ne tosiaan olivat liian lähellä. Syynä tähän oli bulgarialaisen seilorin iltasuihku, joka lainehti avaran makuusalimme lattialla. Tässä olikin oiva annos mitä aidointa meritunnelmaa.

Toinen meistä oli hereillä keskiviikkoaamuna purjeiden laskun koittaessa. Meille seuraa piti laivan kaksi kertaa kiertänyt helikopteri. Huomasimme myös päätyneemme hieman kaueammas kun alunperin piti – Klaipėda oli jäänyt jo taaksemme ja Gdansk lähestyi uhkaavasti. Purjeet laskettuamme (joka oli yli tunnin mittainen operaatio) teimme kuitenkin nopean käännöksen kohti Liettuan suurinta satamaa.

Keskiviikkoiltana Klaipėdan valot alkoivatkin loistaa edessämme. Vähitellen valot lähestyivät ja noin yhdentoista aikoihin luotsikutteri kiisi rinnallemme ja saimme luotsin mukaamme. Luotsin ohjaamana ohitimme suurimman osan satama-aluetta saapuen omalle laituripaikallemme. Rantautuminen sujui helposti ja saavuimme vihdoinkin luvattuun kaupunkiimme - Klaipėdaan.

Purjehdusterveisin,

Emma & Mikko